Kynttilät tuovat valollaan tunnelmaa vuodenajasta riippumatta. Pöytäkynttilä tai kruunukynttilä kruunaa juhla-aterian, lyhtykynttilä valaisee pimenevässä illassa. Kynttilöitä voi käyttää vuodenajasta riippumatta mm. sisustuselementteinä. Artikkelissa tutustutaan kynttilöiden erilaisiin valmistusmateriaaleihin ja syvennytään erityisesti mehiläisvahaan kynttilän raaka-aineena. Artikkelin lopusta löytyy ohjeita kynttilöiden hoitoon ja turvalliseen polttamiseen.

Onko kynttilöiden laadulla tai raaka-aineella väliä?

Viime vuosina on puhuttu paljon kynttilöiden vaikutuksesta sisäilmaan ja terveyteen. Halpatuontikynttilöiden polttamista verrataan sisätupakointiiin tai dieselin polttamiseen sisätilossa, sillä niissä sydänlanka, värit ja itse kynttilämassa sisältävät usein raskasmetalleja.

Kynttilöiden yleisimmät raaka-aineet ovat steariini ja parafiini. Materiaalin saattaa tunnistaa haistelemalla. Puhtaassa steariinissa on perinteinen ”kynttilän tuoksu”. Hyvälaatuinen parafiinikynttilä ei tuoksu millekään. Huonosti puhdistettu parafiini taas tuoksuu epämiellyttävälle. Laadukas kynttilä palaa tasaisesti, savuttamatta ja loppuun asti.

Parafiini syntyy öljynjalostuksen sivutuotteena, joten se ei ole uusiutuva raaka-aine. Parafiinin palaessa huoneilmaan vapautuu haitallisia hiukkasia ja ainesosia, esimerkiksi nokea, bentseenia, tolueenia ja formaldehydia… Parafiinikynttilät ovatkin pikku hiljaa vähenemässä.

Steariini valmistetaan esimerkiksi teurasjätteeksi jäävästä talista ja kalaöljystä. Kasvisperäistä steariinia tehdään palmuöljystä. Steariini on nykyisin yleisin kynttilämateriaali. Se on edullinen ja raaka-ainetta on helposti saatavissa.

Soijakynttilä sopii myös vegaaneille. Se valmistetaan soijasta, mutta soijan alkuperä ja valmistustapa vaikuttavat paljonkin siihen, onko soijakynttilä lopulta eettisin valinta. Soijakynttilät ovat enimmäkseen astiaan valettuja kynttilöitä, sillä soijavaha sulaa melko alhaisessa lämpötilassa. Soijan lisänä kynttilässä voidaan käyttää muita kynttilämassoja.

Oliiviöljykynttilä on tullut Suomen markkinoille syksyllä 2019. Kynttilöitä voidaan tehdä myös rapsiöljystä ja kookoksesta.

Mehiläisvaha – raaka-aineiden kuningas

WWF:n mukaan maapallon ja sisäilmankin kannalta parhaat kynttilät ovat mehiläisvahasta tai soijasta valmistettuja, sillä kumpikaan ei savua, ei sisällä karsinogeenejä, myrkyllisiä aineita tai allergeeneja ja molemmat ovat lisäksi Maailman luonnonsäätiön (WWF) määritelmän mukaan hiilivapaita.

Suomessa kynttilät tarkastetaan viranomaisten toimesta. Sekä Suomessa valmistetut kynttilät että tuontikynttilät tarkastetaan vaarallisten aineiden varalta. Joskus tuontikynttilöissä on havaittu vaarallisia pinnoitteita tai väriaineita. Tuontikynttilät tarkastaa aina tullilaboratorio. Kotimaisten kynttilöiden turvallisuutta valvoo Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (TUKES). Tarvittaessa vaarallisia kemikaaleja erittävät kynttilät vedetään pois markkinoilta.

Vihreä Joutsen -ympäristömerkki annetaan vain kynttilöille, joiden raaka-aineista 90 prosenttia on uusiutuvia. Palmuöljyä saa olla, mutta sitä ei saa tuottaa uhanalaisissa metsissä.

Mehiläisvaha on vanhin tunnetuista luonnonvahoista

Mehiläisvahaa tuottavat monet eri mehiläislajit, esimerkiksi tarhamehiläinen (Apis mellifera), Apis indica, Apis florea ja Trigona buyssoni. Kasvien hunaja-ainesosat muuttuvat mehiläisten elimistössä seoksiksi, joita ne erittävät mehiläisvahana pesäkennojensa rakennusaineeksi. Mehiläisvahaa on kahta eri lajiketta eli Cera flavaa, joka on väriltään keltaista tai ruskeaa sekä valkoista tai vaaleankeltaista Cera albaa.

Cera flava valmistetaan sulattamalla mehiläiskennoja kuumalla vedellä ja suodattamalla epäpuhtaudet pois sulasta vahasta. Cera alba valmistetaan valkaisemalla keltaista mehiläisvahaa (Cera flava) kaliumpermanganaatilla, aktiivihiilellä tai auringolla. Mehiläisvaha on seos, joka koostuu vähintään 284 yhdisteestä, joista yli 111 on haihtuvia. Kaikkia mehiläisvahan yhdisteitä ei ole vielä tunnistettu. Mehiläiset tuottavat vahaa vain oman määränsä ja siksi se on raaka-aineena kalliimpaa kuin muut.

Mehiläisvahakynttilät ovat mehiläisvahalevystä käsin valettuja tai rullattuja luonnonmukaisia kynttilöitä. Ne eivät sisällä parafiinia eivätkä steariinia. Kynttilät eivät valu eivätkä savuta palaessaan. Mehiläisvahalla on ilmaa puhdistava vaikutus, eikä siitä leviä huoneilmaan haitallisia aineita.

Mehiläisvahakynttilöiden pintaa ei ole päällystetty kiillokkeella, joka on usein steariinia, vaan ne ovat pinnaltaan luonnollisen mattamaisia. Palaessaan kynttilästä tulee huonetilaan mieto hunajainen tuoksu. Mehiläisvahaa voidaan lämmittää ja käyttää uudelleen.

Mehiläisvahakynttilän historiaa

Useimmat varhaiset länsimaiset kulttuurit luottivat pääasiassa eläinrasvasta (talista) valmistettuihin kynttilöihin. Merkittävä parannus tapahtui keskiajalla, kun mehiläisvahakynttilöitä otettiin käyttöön Euroopassa. Toisin kuin eläinperäinen tali, mehiläisvaha paloi puhtaasti tuottamatta savuista liekkiä. Se antoi myös miellyttävän makean tuoksun eikä talin epämiellyttävää, kirpeää hajua. Mehiläisvahakynttilöitä käytettiin laajalti kirkon seremonioissa, mutta koska ne olivat kalliita, vain varakkailla oli varaa polttaa niitä kotona.

Mehiläisvahaa on käytetty esihistoriasta lähtien ensimmäisenä muovina, voiteluaineena ja vedeneristysaineena, metallien ja lasin vahavalussa, puun ja nahan kiillotusaineena, kynttilöiden valmistukseen, kosmetiikan ainesosana ja taiteellisena välineenä encaustic-maalauksessa.

Mehiläisvaha on syötävää, sillä sen myrkyllisyys on yhtä vähäinen kuin kasvivahoilla. Se on hyväksytty elintarvikekäyttöön useimmissa maissa ja Euroopan unionissa E-numerolla E901. Sitä saa käyttää tuoreiden sitrushedelmien, melonien, omenoiden, päärynöiden, persikoiden, ananaksien, banaanien, mangojen, avokadojen ja granaattiomenoiden pintakäsittelyyn sekä makeisten, suklaamakeisten, pähkinöiden, maustettujen suolapalojen, kahvinpapujen ja ravintolisien kiillotukseen.

Mehiläisvaha oli aikanaan ensimmäisten käytettyjen muovien joukossa. Tuhansien vuosien ajan mehiläisvahalla on ollut monenlaisia sovelluksia; sitä on löydetty Egyptin haudoista, haaksirikkoutuneista viikinkilaivoista ja roomalaisista raunioista. Vanhimmat ehjät mehiläisvahakynttilät Alppien pohjoispuolella löydettiin Alamannin hautausmaalta Oberflachtista, Saksasta, 6./7. vuosisadalta jKr.

Mehiläisvahakynttilän hoito

Mehiläisvahakynttilän voi sammuttaa esimerkiksi kynttiläsaksilla tai kastamalla sen sydänlanka sulaneeseen vahaan, jolloin kynttilän sammuttamisesta ei synny savua. Sydänlangan kastaminen vahaan helpottaa myös kynttilän uudelleen sytyttämistä.

Kynttilän ” halaus” on kynttilänhoitotekniikka, joka sopii erityisesti mehiläisvahapilarikynttilöille, mutta myös kapeammille kynttilöille. Sen tavoitteena on kannustaa liekkiä kuluttamaan kaikki saatavilla oleva vaha jättämättä korkeaa vaippaa sydämen ympärille (tunneloituminen). Kun kynttilä on sammutettu, työnnetään korkeita vahaseiniä varovasti keskelle (kohti sydäntä). Näin varmistetaan, että kaikki kynttilävaha kuluu tasaisesti.

Mehiläisvahan puhdistaminen pinnoilta

Jos mehiläisvahaa on roiskunut esimerkiksi pöydän pinnalle, annetaan vahan jäähtyä ensin kokonaan (pyyhkiminen tai raapiminen ennen sen jäähtymistä voi aiheuttaa tahriintumista). Tämän jälkeen poistetaan kaikki suuret irtovahapalat ja raaputetaan sitten jäljellä oleva vaha varovasti muovikaapimella. Jäljelle jäävä vahajäännös pyyhitään.

Jos vahaa läikkyy kankaalle, asetetaan kangas pakastimeen, kunnes vaha kovettuu ja sen voi hakata pois. Kankaan molemmat puolet voi myös peittää paperipyyhkeellä ja painaa lämpimällä silitysraudalla roiskeen päälle ja toistaa, kunnes vaha on imeytynyt.

Puhtaasta mehiläisvahasta valmistettu kynttilä saattaa kehittää pinnalleen valkoisen ”pinnoitteen”, joka tunnetaan nimellä ”kukinta”. Tämä jauhemainen patinapinnoite on luonnollista, eikä tarkoita, että kynttilä olisi pilalla. Käsintehdyt mehiläisvahakynttilät ovat uniikkeja ja palavat vaihtelevan ajan riippuen niiden yksilöllisestä koosta ja siitä, miten niitä hoidetaan.

Mikä on ihanampaa kuin elävä tuli…

Kynttilät ovat edenneet pitkälle niiden ensimmäisestä käyttötarkoituksestaan. Niitä ei enää käytetä merkittävänä valonlähteenä, mutta niiden suosio ja käyttö kasvavat jatkuvasti. Nykyään kynttilät symboloivat juhlaa, luovat tunnelmaa, romantiikkaa, rauhoittavat ja korostavat kodin sisustusta. Mikään ei voita elävän tulen tuomaa tunnelmaa.

***

Turvallisuusohjeita kynttilöiden polttamiseen

• Jos kynttilä käryttää ja savuttaa kovasti tai liekki lepattaa paljon, ovat ne merkkejä kynttilän epätäydellisestä eli huonosta palamisesta. Epätäydellinen palaminen tuottaa enemmän hiukkaspäästöjä ilmaan. Tällöin kynttilä kannattaa sammuttaa.

• Kynttilöistä tuleviin päästöihin vaikuttaa palamisolosuhteiden ja ilmanvaihdon lisäksi myös kynttilän materiaali ja sydänlangan ominaisuudet. Kynttilän sydän ei saa olla liian pitkä. Hyvä pituus on noin 1 cm.

• Kynttilää ei koskaan saa jättää yksin palamaan huoneeseen, joten poistuttaessa huoneesta kynttilät tulee muistaa aina sammuttaa.

• Kynttilänjalan tulee olla palamaton ja tukeva. Herkästi syttyvä materiaali kuten verhot ja koristeet tulee poistaa palavan kynttilän läheisyydestä.

• Kynttilätarjottimien kanssa kannattaa olla varovainen, sillä ne voivat syttyä liekkimereksi, joka on todella vaikea saada sammumaan. Kynttilöiden välin tulee olla vähintään 10 cm.

• Lapsia ei tule jättää yksin palavien kynttilöiden kanssa, eikä tulitikkuja tai sytyttimiä pidä jättää lasten ulottuvilla. Sama koskee lemmikkieläimiä, jotka voivat yksin leikkiessään kaataa kynttilän.

• Ulkoroihut eivät ole tarkoitettu sisälle, eikä myöskään katokseen terassille tai parvekkeelle. Niitä voi käyttää vain ulkona paljaan taivaan alla. Ulkona palavia kynttilöitä on myös valvottava, kuten terassilla palavia kynttilöitä. Parveke on kolmanneksi yleisin paikka, mistä tulipalo voi saada alkunsa.

• Iäkkäälle sukulaiselle on suositeltavaa hankkia lahjaksi turvallinen sähkökynttilä. Iäkkäät ja muistisairaat usein rakastavat kynttilöitä, mutta saattavat unohtaa valvoa niiden palamista.

---