Juhlasta juhlaan – kaamosajan valonpilkut

Loppuvuonna ja vuodenvaihteessa on monta syytä juhlaan. On pikkujoulua, itsenäisyyspäivää, joulun viettoa, uusi vuosi ja vihoviimeisenä loppiainen. Usein juhlatunnelmaan pääsee jo yhdessäolon ja herkullisten tarjottavien kera. Tosin monien perinteisten juhlien vietto on muotoutunut ajan saatossa hyvinkin erilaiseksi aiempiin aikoihin verrattuna. Moni ei vietä em. perinnejuhlia lainkaan.

Meitä perinteiden vaalijoita kuitenkin riittää, joten luodaanpa pieni katsaus tuleviin kaamosajan valopilkkuihin. Tässä ajankohtaispostauksessa kerrataan edellä mainittujen perinteisten juhlien merkitystä ja kuinka niitä on Suomessa tapana juhlistaa.

pikkujoulun viettoa Kuvaaja: Nicole Michalou : https://www.pexels.com/fi-fi/

Pikkujoulu

Pikkujoulu, josta käytetään useimmiten monikollista muotoa pikkujoulut, on ennen varsinaisia joulunpyhiä järjestettävä vapaamuotoinen, usein jouluteemainen juhla. Pikkujoululla on juuret adventin vietossa. Adventista alkoi joulun odotus ja paasto, joka päättyi jouluun. 1800-luvulla adventtiakin kutsuttiin välillä pikkujouluksi.

Pikkujouluja järjestävät tyypillisesti erilaiset yritykset, yhdistykset, organisaatiot ja yhteisöt. Myös harrastusseuroissa pidetään pikkujouluja usein vuoden viimeisen kokoontumisen puitteissa. Monilla on tapana kokoontua suvun kesken pikkujouluihin ennen varsinaista isompaa joulun juhlaa, joka monissa perheissä vietetään nykyisin vain ydinperheen kesken.

Pikkujoulua voi juhlistaa monin tavoin. Perinteisesti ne ovat jouluteemalliset juhlat, joissa on tarjolla jouluista syötävää ja juotavaa. Perinteisesti pikkujouluissa tarjotaan ensimmäisen kerran jouluruokia, erityisesti riisipuuroa ja glögiä.

Nykyään pikkujouluja vietetään usein erilaisten aktiviteettien parissa, kuten keilaten, ruokaillen, teatterissa, konsertissa jne. Pikkujoulu tuo mukavan ilon pilkahduksen vuoden pimeimpään aikaan.

Idea: Pikkujouluja on hauskaa viettää esimerkiksi viininmaistajaisten merkeissä.

juhlakattaus, siniset mehiläisvahakynttilät

Itsenäisyyspäivä

Itsenäisyyspäivä on Suomen kansallispäivä, jota vietetään 6. joulukuuta. Itsenäisyyspäivä on vakavamielinen juhla, johon liittyy sodan ja kaatuneiden muisteleminen. Päivään liittyy monia jokavuotisia perinteitä, kuten esimerkiksi jo ensimmäisen presidentin ajoista lähtien vietetty tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto, soihtukulkueita ja paraateja.  Uudempaa perinnettä on Tuntematon sotilas -elokuvan televisioesitys.

Itsenäisyyspäivänä on tapana sytyttää kaksi sinivalkoista kynttilää ja sijoittaa ne esimerkiksi ikkunalle. Varmaksi ei tiedetä, mistä kynttiläperinne on saanut alkunsa. Vakiintunut perinne kynttilöistä ikkunalaudalla tuli vuonna 1927, kun Itsenäisyyden Liitto kehotti sytyttämään kynttilät itsenäisyyspäivän illaksi klo 18–21. Nykyään kynttilöiden poltto lopetetaan yleensä klo 20.

Siniset ja/tai valkoiset kynttilät luovat rauhallisen tunnelman itsenäisyyspäivän ruokapöytään.

joululahjat (kuvaaja Jill Wellington/Pixabay)

Joulu

Moni suomalainen jouluperinne, kuten juhlarauhan julistaminen, lahjojen antaminen, vähävaraisten auttaminen, havukoristeet, kynttilöiden polttaminen, tontuiksi pukeutuminen sekä kinkun syönti, on saanut alkunsa antiikin Rooman Saturnalia-juhlasta. Alun perin Saturnalia-juhla on sijoittunut keskikesään ja sillä juhlistettiin mm. maanviljelystä. Juhla siirrettiin myöhemmin vuoden loppuun ja yhdistettiin talvipäivän seisauksen juhlaan.

Nykyisin joulun värinä pidetään punaista. Myös vihreä, kulta, valkoinen ja hopea yhdistetään jouluun. Yleisiä joulukoristeita ovat Suomessa joulukranssit, kuusenoksat, kynttilät, joulukuusi, olkipukit, joulun pöytäliinat, omenat, joulukukat, lyhteet, ulkosoihdut, jäälyhdyt jne.

Kynttilät perinteisissä jouluisissa väreissä (kirkas punainen, tummanpunainen, valkoinen, vihreä) viimeistelevät kodin joulutunnelman.

Suomalaisen joulun ulkoisiin ihanteisiin liittyvät runsaat jouluruuat, omatekoiset joulukoristeet ja joulusauna. Pohjoismainen joulupukkiperinne on nuutti- ja kekripukkiperinteiden jatkumoa. Tapa syödä runsaasti jouluaterialla periytyy muinaissuomalaisilta.  Se liittyy erityisesti maatalousvuoden kiertoon sekä valon juhlaan, jota vietettiin talvipäivänseisauksen tienoilla.

Suomalaiseen joulupöytään kuuluvia ruokia ovat muun muassa erilaiset laatikot, yleensä porkkana-, lanttu- ja perunalaatikot sekä erilaiset kalaruoat kuten kylmäsavustettu lohi, graavilohi ja graavisiika. Jouluaattona syödään yleensä riisipuuroa. Jouluna syödään myös joulutorttuja ja piparkakkuja. Lipeäkala ja puuro ovat vanhimpia kansan jouluruokia.

viini ja juusto

Uusi vuosi

Uuden vuoden juhlalla juhlistetaan vuoden vaihtumista. Suomessa on juhlittu uutta vuotta keskitalven aikaan vasta noin 1300-luvulta alkaen ja virallisesti vasta 1500-luvulta alkaen. Uutta vuotta juhlitaan ympäri maailmaa monin tavoin, kuten esimerkiksi ilotulituksilla.

Uuden vuoden alkaessa on tapana muistella menneen vuoden tapahtumia sekä tehdä suunnitelmia alkavaa vuotta varten. Uuteenvuoteen kuuluu ilotulitteiden ampuminen. Uudenvuodenaattona tai -yönä alkavan vuoden tapahtumia ennustetaan hevosenkengän muotoisten uudenvuodentinojen valamisella.

Uudenvuodenyönä monet ravintolat ovat täynnä ja illanviettoon kuuluu tanssi. Monien uudenvuoden viettoon saattaa kuulua myös ooppera, teatteri tai konsertti. Suomalaisen uudenvuoden juhlaruokiin kuuluvat mm. nakit ja perunasalaatti. Herkullinen kotona valmistettu uuden vuoden illallinen on myös yleistynyt. Kun kello lyö kaksitoista, nostetaan maljat ja toivotetaan hyvää uutta vuotta.

Idea: Uuden vuoden juhlan ohjelmanumeroksi sopii myös hauskat viininmaistajaiset juustojen kera.

Loppiainen

Loppiainen on juhlapäivä, joka päättää joulun pyhät. Loppiaista vietetään 6. tammikuuta ja se on yleinen vapaapäivä Suomessa. Loppiainen on todennäköisesti joulua vanhempi kristillinen juhla. Sitä pidetään itämaan tietäjien muistojuhlana, mutta loppiaisena juhlitaan myös Jeesuksen kastetta Jordanjoessa. Useissa eteläisen Euroopan maissa loppiaiseen liittyy enemmän erilaisia perinteitä kuin meillä pohjoismaissa.

Suomessa on tapana kantaa joulukuusi viimeistään ulos loppiaisena, imuroida neulaset ja varastoida joulukoristeet odottamaan seuraavaa vuotta. Osa pitää kuusen ja koristeet Nuutinpäivään 13. tammikuuta asti tai pidempäänkin.

Idea: Vietä retrohenkinen loppiainen vanhan ajan malliin.

Miten sinä vietät loppuvuoden ja vuodenvaihteen juhlia?

Juhlanjärjestäjän ideapankki (Juhlat.fi)


Kekri – perinteikäs sadonkorjuujuhla

Miten juhlistaa pimenevää syksyä? No, esimerkiksi juhlimalla sadonkorjuuta hyvä ruoan merkeissä. Kekri on perheiden, ystävien ja yhteisöjen juhla. Kekrijuhlissa tärkeintä on nauttia uuden sadon antimista ja lähiruuasta. Tässä artikkelissa kerrotaan lyhyesti kekrin historiasta ja nykypäivästä. Lisäksi artikkelista löytyy ehdotus sadonkorjuumenuksi

Vihanneksia ja juureksia, pataleipä, Opinpuu
Kun sato on korjattu ja varastoitu, koittaa kekrijuhlan aika.

Kekrijuhla – irtiottoa arjesta

Suomessa kasvukausi on lyhyt. Ennen elettiin omavaraistaloudessa ja oli tärkeää, että maan antimet osattiin säilöä oikein, jotta oli mahdollista selvitä tulevasta talvesta. Kun sato oli korjattu ja varastoitu, karja tuotu laitumilta kotiin ja syysteurastukset tehty, koitti viimein kekri.

Juhlaa kutsuttiin myös nimillä köyri, köyry ja keyri. Juhla juontaa juurensa vuosituhansia vanhasta eurooppalaisesta maatalouskulttuurin perinteestä. Ajallisesti kekriä juhlittiin joustavasti Mikkelinpäivän (29.9.) ja pyhäinpäivän päivän (1.11) välisenä aikana.

Kylissä kukin talo juhlisti kekriä omaan tahtiinsa, kun sadonkorjuu oli saatu päätökseen. Samassa kylässä kekriä voitiin viettää montakin päivää peräkkäin. Myös paikalle sattuneita vieraita sekä vainajia kestittiin oman väen ja palkollisten lisäksi. Kekri oli irtiotto arjesta, johon liittyi myös palkollisten vapaaviikko ja mahdollinen pestipaikan vaihto.

Kekrijuhlissa herkuteltiin ja ylenpalttisella syömisellä pyrittiin takaamaan runsas sato uudelle vuodelle. Kekripöydässä nautittiin lampaanpaistia, juureksia, makkaroita, puuroja ja vellejä sekä tuoretta leipää. Juhliin keitettiin myös viinaa sekä tehtiin olutta. Tulevan viljasadon turvaamiseksi viinaryypyn saattoi ottaa sellainenkin, joka ei muuten juonut.

Auringonkukkia, kurpitsat, Opinpuu
Kekrijuhlan koristeluun sopivat juureksien ja hedelmien lisäksi värikkäät lehdet ja kukat.

Kekrinä iloiteltiin ja vaalittiin perinteitä

Kekriin kuului kaikenlainen ilonpito. Nuoret leikittelivät pukeutumalla kekripukiksi ja kekrittäriksi. Kekripukki ja kekrittäret kiersivät talosta taloon. Yleensä heitä kestittiinkin runsailla antimilla tai ainakin ryypyllä. Jos ei talo tarjonnut vieraille mitään, saatettiin isäntäväkeä uhata uunin rikkomisella.

Sadonkorjuujuhlan aikana ero tämän ja tuonpuoleisen maailman välillä oli ohut ja kummituksia oli liikkeellä. Esi-isät tulivat tarkastamaan viljelysmaita ja suojelivat viljelyksiä, mikäli heidät pidettiin tyytyväisinä. Vainajia tuli kestitä ja kohdella vieraanvaraisesti.

Kekrinä liikkuvien henkien joukossa saattoi olla myös ns. levottomia vainajia, joiden loitolla pitämiseksi poltettiin tulia.  Pyhäinpäivänä vainajien muistaminen kynttilöin pohjaa tähän perinteeseen. Kekriin yhdistyy monenlaisia muitakin perinteitä, mm. irlantilaisten siirtolaisten mukana Amerikkaan kulkeutuneella halloweenilla ja kekrillä on yhteiset juuret.

Kekriin sopii myös kasvisruokapainotteinen tarjoilu

Erilaisia kekrijuhlia ja -tapahtumia järjestetään syksyisin monimuotoisesti ympäri Suomea ja kekrin ympärille on syntynyt myös monia omia paikallisia perinteitä, festivaaleja ja markkinoita. Useissa tapahtumissa kyläläiset ja kaupunkilaiset kokoontuvat kekrinä yhteen nauttimaan syyssadon antimista ja osallistumaan erilaisiin järjestettyihin ohjelmanumeroihin. Monet julkiset kekrijuhlat huipentuvat oljesta tai muusta luonnonmateriaalista tehdyn kekripukin polttamiseen, jonka voi katsoa olevan uusi muoto vanhasta tulien polttamisen perinteestä.

Kekriä voi juhlistaa erityisesti nauttimalla hyvästä ruoasta, mutta myös koristelemalla ympäristöä esimerkiksi kovertamalla perinteisiä naurislyhtyjä tai halloweenista omaksuttuja kurpitsalyhtyjä. Koristeluun sopivat juureksien ja hedelmien lisäksi värikkäät lehdet, havut ja kävyt sekä viljat ja oljet. Ohjelmaan sopii arjesta irrottautuminen ja vaikkapa naamioituminen.

Yhteiset visailut ja kisailut, laulaminen, musiikkiesitykset, arvoitukset ja tarinoiden kertominen sopivat kekrijuhlan viettoon. Nykykekrin viettoon käy hyvin myös tanssiminen. Juhlapuheet ja tietoiskut kekristä ovat hauskoja kekrijuhlan ohjelmanumeroita.

Juhlan tärkein osa on perinteisesti hyvän ruuan valmistaminen. Helppo ja yksinkertainen tapa juhlia kekriä on laittaa pöytä koreaksi, sytyttää muutama kynttilä (kekritulet) ja viettää aikaa läheisten ja ystävien kanssa. Perinteisen tuhdin kekriruoan sijaan sopii myös kevyempi ja kasvispainotteisempi ruokatarjoilu.

Vinkki kekrijuhlaan: Ekologiset, käsintehdyt mehiläisvahakynttilät loistavat upeasti ja luovat tunnelmaa niin juhlaan kuin arkeenkin.

Kekrimenu

Oheinen kekrimenu nojaa perinteiseen lampaasta valmistettuun pääruokaan, jonka lisäkkeinä ovat kauden kasvikset, juurekset ja kirsikkainen pataleipä.  Alkupalana ja ruokahalunherättäjänä toimii kylmä karviaismarja-porkkanajuoma. Aterian päättää perinteinen uuniomena vaniljakastikkeen ja marjojen kera. Myöhempää illanviettoa varten voi tarjolle varata esimerkiksi kotimaisia juustoja, leipää ja viiniä.

Karviaismarja-porkkanajuoma, Opinpuu
Karviaismarja-porkkanajuoma ruokailun alkuun on piristävä ruokahalun herättäjä.

Karviaismarja-porkkanajuoma (4:lle)

Ainekset:

  • 2 dl karviaismarjoja
  • 2 dl porkkanamehua
  • 4 dl luonnonjogurttia
  • 1 rkl hunajaa

Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja sekoita tasaiseksi. Kaada pikkulaseihin ja koristele esim. kirsikoilla, vihreillä lehdillä yms. Tarjoa kylmennettynä.

Lammaspataa, vihanneksia ja juureksia, Opinpuu
Syksyisessä lammaspadassa on herkullinen liemi, joka maistuu esimerkiksi kirsikkaisen pataleivän kanssa.

Syksyinen lammaspata (4:lle)

Ainekset:

  • 900 g karitsan paistia
  • 2 rkl voita
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 2 sipulia,
  • 4 porkkanaa,
  • ½ lanttua
  • 1 palsternakka
  • 1 tlk paseerattua tomaattia
  • 2 rkl siirappia
  • 2 rkl soijakastiketta
  • 2-4 valkosipulin kynttä
  • 2 rosmariinin oksaa
  • 5 dl liha- tai kasvislientä
  • (1 dl punaviiniä)

Paloittele liha ja ruskista lihapalat voin ja öljyn sekoituksessa. Mausta suolalla ja pippurilla. Siirrä lihapalat pataan. Lisää pataan paloitellut porkkanat, kuutioitu lanttu, lohkoiksi leikattu sipuli ja palsternakka. Sekoita joukkoon paseerattu tomaatti, soijakastike ja siirappi. Lisää valkosipulin kynnet ja rosmariinin oksat. Kaada päälle lientä (ja punaviiniä) siten, että ainekset peittyvät. Anna padan hautua uunissa (175 astetta) 2 tuntia. Tarkista maku.

Tarjoile keitinperunoiden, herneiden ja tomaattiviipaleiden kera. Padassa on maukas liemi, joka maistuu herkulliselta esim. kirsikkaisen pataleivän kanssa.

Uuniomena, vaniljakastike ja marjoja, Opinpuu
Uuniomena vaniljakastikkeen ja marjojen kera on perinteinen suussa sulava jälkiruoka.

Uuniomena, vaniljakastiketta ja marjoja (4:lle)

Ainekset:

  • 4 kotimaista omenaa
  • öljyä, vettä
  • 2 rkl hunajaa
  • 3-4 dl itse tehtyä tai valmista vaniljakastiketta
  • 4 dl tuoreita tai pakastettuja kauden marjoja (vadelmia, mustaherukoita, lakkoja…)

Voitele paistovuoka öljyllä. Poista omenoista siemenkodat ja laita ne kokonaisina vuokaan. Valuta hunajaa omenoiden päälle. Lorauta vuokaan pieni määrä vettä ja laita vuoka uuniin keskitasolle 225 asteeseen. Paista noin 15-20 minuuttia. Omenoiden tulee pehmentyä, mutta ei hajota.

Ota vuoka uunista ja nosta omenat omille annoslautasilleen. Kaada omenoiden ympärille vaniljakastiketta, koristele marjoilla ja lisää hieman vaniljakastiketta omenoiden päälle.

Vinkki kekrin ruokapöytään: Retroruokaa – makumuistoja menneiltä vuosikymmeniltä.

Viinitarhurin juusto, viinirypäleitä ja ikääntynyt punaviini
Viinitarhurin juustoa, kotipuutarhassa kasvatettuja viinirypäleitä ja ikääntynyttä punaviiniä.

Vinkki moderniin kekrijuhlaan: Viinimaistajaiset – hauska ohjelmanumero illanistujaisiin

Kekristä kansanjuhla -hanke

Talonpoikaiskulttuurisäätiön Kekristä kansanjuhla -hanke on lisännyt kekritietoa sekä edistänyt kekrin juhlintaa ympäri maan. Tavoitteena on uusintaa ja vakiinnuttaa kekrin vietto suomalaisena sadonkorjuun, ruuan, valon ja hauskanpidon juhlana niin maaseudulla kuin kaupungeissa. Uudistuneessa kekrin vietossa ovat edelleen samat ydinteemat: lähiruoka, yhteisöllisyys ja mystiikka.

Lähde:

Talonpoikaiskulttuurisäätiö / Kekri


Venetsialaiset – tunnelmallinen kesän päätösjuhla

Elokuinen lämmin iltahämärä. Terassia koristavat kukat, kynttilät ja lyhdyt. Pihalla ja rannan tuntumassa loistavat ulkotulet. On meneillään kesän päätösjuhla. Tällä tunnelmallisella tulen, veden ja valon juhlalla on toinenkin nimi, venetsialaiset. Venetsialaisia juhlitaan elokuussa, virallisesti elokuun viimeisenä viikonloppuna.

Venetsialaiset, hyvää ruokaa ja juomaa, menu, Opinpuu

Venetsialainen ilta on nimensä mukaisesti peräisin Italian Venetsiasta. Ilta muistuttaa tunnelmaltaan pimeydessä hehkuvia Venetsian kanaaleja. Kanaalit ja niiden varsilla sijaitsevat rakennukset ovat iltaisin kauniisti valaistuja ja pienveneet kulkevat tunnelmallisessa valomeressä.

Tiesitkö muuten, että venetsialaista iltaa on vietetty Suomessakin jo 1800 –1900-luvun vaihteessa, erityisesti rannikkokaupungeissa. Perinne on elänyt vahvimpana Pohjanmaalla, josta juhla on sittemmin levinnyt muualle Suomeen pääasiassa veneily- ja mökkeilykauden ja muutoinkin kesän päätösjuhlana.

Herkullinen juhlamenu pikkunaposteltavista

Hyvä ruoka ja juoma on ollut keskeinen osa venetsialaisia jo niiden alkujuurilta asti. Seuraava ehdotus kesän päätösjuhlan menuksi koostuu pääosin pienistä italialaistyyppisistä sormisyötävistä. Iltaa voi juhlistaa esimerkiksi italialaisella proceccolla tai kotimaisella marjakuohuviinillä.

Venetsialalisten menu, Oliivifocaccia ja tomaatti-mozzarellavarras, Opinpuu
Focaccia ja Caprese

Oliivifocaccia

Italialainen klassikkoleipä focaccia saa makua oliiviöljystä, sormisuolasta, oliiveista ja fenkolinsiemenistä.

Ainekset (6 annosta):

Taikina:

  • 1/4 osa pkt (50g) tuorehiivaa
  • 1 dl vettä
  • 2 rkl sokeria (taikinaan)
  • 4 rkl oliiviöljyä
  • ripaus sormisuolaa
  • 4 dl vehnäjauhoja
  • 1 prk (300 g) kivettömiä oliiveja
  • 2 rkl sokeria (taikinan pinnalle)
  • 2rkl kokonaisia fenkolinsiemeniä
  • 1 rkl oliiviöljyä

Valmistus:

1. Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää sokeri, öljy ja suola. Lisää jauhot erissä koko ajan sekoittaen, vaivaa taikinaa työtasolla 10 minuuttia. Nosta kulhoon ja kohota peitettynä tunnin verran.

2. Jaa taikina kahteen palaan, kauli tai painele öljytyin käsin toinen taikinapala leivinpaperin päälle ohueksi kiekoksi.

3. Levitä päälle puolet oliiveista, sokerista ja fenkolista. Käsittele jäljelle jäänyt taikinapala samoin ja nosta kanneksi. Nipistä taikinareunat yhteen.

4. Painele pinnalle loput oliiveista ja lisää sokeri sekä fenkoli. Valuta lopuksi päälle öljy ennen tarjoamista.

Valmistusaika noin 60 min.


Tomaatti-mozzarellavartaat eli Caprese-salaatti

Caprese-salaatti on italialainen ruokalaji, joka on valmistettu tuoreista Mozzarella-juustopalloista, tomaateista ja makeasta basilikasta sekä maustettu yksinkertaisesti suolalla, oliiviöljyllä, ja balsamiviinietikalla.

Ainekset:

  • 2 pss Mozzarella juustopalloja
  • 1 rasia kirsikkatomaatteja
  • tuoretta basilikaa
  • suolaa
  • oliiviöljyä
  • (balsamiviinietikkaa)
  • varrastikut

Valmistus:

1.Laita kirsikkatomaatit ja pienet Mozzarella-juustopallot vartaaksi tikkuihin ja tiputa päälle oliiviöljyä.

2. Laita tarjolle tuoreen basilikan, suolan ja balsamicon kera.


Venetsialaisten menu, Italialainen maistelulautanen, parmankinkkua, salamia, ricottaa

Italialainen maistelulautanen

Maistelulautaselle on koottu lihaisampi vaihtoehto, ilmakuivattua parmankinkkua ja salamia, höysteenä italialaista tuorejuustoa, ricottaa. Vuonankaali tuo lautaselle lempeän pähkinäisen maun ja se on myös kaunis koriste.

Ainekset:

  • Ilmakuivattua parmankinkkua
  • italialaista salamimakkaraa
  • Ricotta tuorejuustoa
  • persikkaa
  • vuonankaalia
  • manteleita
  • pippuria

Valmistus:

1.Asettele salamimakkarasiivut tarjoiluastiaan pohjalle
2. Asettele parmankinkkua ja ricotta-juustoa makkarasiivujen päälle.
3. Koristele persikalla, manteleilla ja vuonankaalilla.
4. Ripottele päälle pippuria.


Venetsialaisten menu, Rapupopperit ja ruskeavoimajoneesi, Opinpuu

Rapupopperit

Rapupopperit tuovat menuun pienen pikantin tuulahduksen itäisiltä mailta. Poppereiden eksoottinen makuvivahde syntyy kookoshiutaleista. Poppereita dipataan ruskeavoimajoneesiin, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan on herkullista ja vie kielen mennessään.

Ainekset:

  • 1 pussi leivitettyjä katkaravunpyrstöjä (valmispakaste)
  • 1 kananmuna
  • 2 dl kookoshiutaleita

Ruskeavoimajoneesi

  • 75 g voita
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1 keltuainen
  • suolaa

Valmistus:

1. Esilämmitä uuni 220C asteeseen ja vuoraa uunipelti leivinpaperilla valmiiksi.

2. Sekoita kananmunan rakenne rikki lautasella ja kasta jäiset ravunpyrstöt kananmunassa. Levitä toiselle lautaselle kookoshiutaleet ja paneroi leivitetyt ravunpyrstöt hiutaleissa. Siirrä uunipellille ja paista uunissa rapeaksi noin 20 minuuttia.

3. Kiehauta voi ja pilkottu valkosipuli kattilassa. Siivilöi puhtaan kankaan ja siivilän läpi valkosipuli ja karamellisoitunut hera pois. Anna jäähtyä hetki. Vatkaa voi ohuena nauhana kaataen, kokoajan voimakkaasti sekoittaen keltuaisten joukkoon. Majoneesi ei emulgoidu eli sakene jos kaadat kaiken voin kerralla keltuaisen joukkoon. Mausta majoneesi suolalla.

4. Nauti rapeat ja herkulliset kookos-rapupopperit ruskeavoimajoneesin kera

Valmistusaika: 35 min (ohje: Rosa Viini&ruoka)


Illanvietto, illanistujaiset, Opinpuu
Photo by Askar Abayev on Pexels.com

Ohjelmalliset iltamat

Kesän päätösjuhlaa voi juhlistaa monin eri tavoin. Suosittuja ovat mm. grillijuhlat ja piknikit. Illanviettoon voidaan järjestää ohjelmaa, kutsua esiintyjiä tai järjestää ohjelmaa itse esimerkiksi erilaisten pelien ja leikkien muodossa. Aikuisten juhlassa voidaan järjestää vaikkapa viininmaistajaiset. Opas viininmaistajaisten järjestämiseen löytyy Opinpuu kaupasta.

Juhlaa on yhtä mukavaa viettää niin sukulaisten tai ystävien seurassa kuin ihan vain itsekseenkin, nauttien kynttilöiden ja lyhtyjen luomasta levollisesta tunnelmasta hämärässä kesäillassa.

mehiläisvahakynttilän kaunis liekki, Opinpuu
Käsintehdyt luonnonmukaiset mehiläisvahakynttilät loistavat kirkkaasti. Mehiläisvahakynttilät ovat 100 % luonnontuote. Kynttilät palavat puhtaasti kauniilla liekillä valuttamatta, eivätkä levitä haitallisia hiukkasia.

Tunnelmallista kesän päätösjuhlaa!