Juhlasta juhlaan – kaamosajan valonpilkut

Loppuvuonna ja vuodenvaihteessa on monta syytä juhlaan. On pikkujoulua, itsenäisyyspäivää, joulun viettoa, uusi vuosi ja vihoviimeisenä loppiainen. Usein juhlatunnelmaan pääsee jo yhdessäolon ja herkullisten tarjottavien kera. Tosin monien perinteisten juhlien vietto on muotoutunut ajan saatossa hyvinkin erilaiseksi aiempiin aikoihin verrattuna. Moni ei vietä em. perinnejuhlia lainkaan.

Meitä perinteiden vaalijoita kuitenkin riittää, joten luodaanpa pieni katsaus tuleviin kaamosajan valopilkkuihin. Tässä ajankohtaispostauksessa kerrataan edellä mainittujen perinteisten juhlien merkitystä ja kuinka niitä on Suomessa tapana juhlistaa.

pikkujoulun viettoa Kuvaaja: Nicole Michalou : https://www.pexels.com/fi-fi/

Pikkujoulu

Pikkujoulu, josta käytetään useimmiten monikollista muotoa pikkujoulut, on ennen varsinaisia joulunpyhiä järjestettävä vapaamuotoinen, usein jouluteemainen juhla. Pikkujoululla on juuret adventin vietossa. Adventista alkoi joulun odotus ja paasto, joka päättyi jouluun. 1800-luvulla adventtiakin kutsuttiin välillä pikkujouluksi.

Pikkujouluja järjestävät tyypillisesti erilaiset yritykset, yhdistykset, organisaatiot ja yhteisöt. Myös harrastusseuroissa pidetään pikkujouluja usein vuoden viimeisen kokoontumisen puitteissa. Monilla on tapana kokoontua suvun kesken pikkujouluihin ennen varsinaista isompaa joulun juhlaa, joka monissa perheissä vietetään nykyisin vain ydinperheen kesken.

Pikkujoulua voi juhlistaa monin tavoin. Perinteisesti ne ovat jouluteemalliset juhlat, joissa on tarjolla jouluista syötävää ja juotavaa. Perinteisesti pikkujouluissa tarjotaan ensimmäisen kerran jouluruokia, erityisesti riisipuuroa ja glögiä.

Nykyään pikkujouluja vietetään usein erilaisten aktiviteettien parissa, kuten keilaten, ruokaillen, teatterissa, konsertissa jne. Pikkujoulu tuo mukavan ilon pilkahduksen vuoden pimeimpään aikaan.

Idea: Pikkujouluja on hauskaa viettää esimerkiksi viininmaistajaisten merkeissä.

juhlakattaus, siniset mehiläisvahakynttilät

Itsenäisyyspäivä

Itsenäisyyspäivä on Suomen kansallispäivä, jota vietetään 6. joulukuuta. Itsenäisyyspäivä on vakavamielinen juhla, johon liittyy sodan ja kaatuneiden muisteleminen. Päivään liittyy monia jokavuotisia perinteitä, kuten esimerkiksi jo ensimmäisen presidentin ajoista lähtien vietetty tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto, soihtukulkueita ja paraateja.  Uudempaa perinnettä on Tuntematon sotilas -elokuvan televisioesitys.

Itsenäisyyspäivänä on tapana sytyttää kaksi sinivalkoista kynttilää ja sijoittaa ne esimerkiksi ikkunalle. Varmaksi ei tiedetä, mistä kynttiläperinne on saanut alkunsa. Vakiintunut perinne kynttilöistä ikkunalaudalla tuli vuonna 1927, kun Itsenäisyyden Liitto kehotti sytyttämään kynttilät itsenäisyyspäivän illaksi klo 18–21. Nykyään kynttilöiden poltto lopetetaan yleensä klo 20.

Siniset ja/tai valkoiset kynttilät luovat rauhallisen tunnelman itsenäisyyspäivän ruokapöytään.

joululahjat (kuvaaja Jill Wellington/Pixabay)

Joulu

Moni suomalainen jouluperinne, kuten juhlarauhan julistaminen, lahjojen antaminen, vähävaraisten auttaminen, havukoristeet, kynttilöiden polttaminen, tontuiksi pukeutuminen sekä kinkun syönti, on saanut alkunsa antiikin Rooman Saturnalia-juhlasta. Alun perin Saturnalia-juhla on sijoittunut keskikesään ja sillä juhlistettiin mm. maanviljelystä. Juhla siirrettiin myöhemmin vuoden loppuun ja yhdistettiin talvipäivän seisauksen juhlaan.

Nykyisin joulun värinä pidetään punaista. Myös vihreä, kulta, valkoinen ja hopea yhdistetään jouluun. Yleisiä joulukoristeita ovat Suomessa joulukranssit, kuusenoksat, kynttilät, joulukuusi, olkipukit, joulun pöytäliinat, omenat, joulukukat, lyhteet, ulkosoihdut, jäälyhdyt jne.

Kynttilät perinteisissä jouluisissa väreissä (kirkas punainen, tummanpunainen, valkoinen, vihreä) viimeistelevät kodin joulutunnelman.

Suomalaisen joulun ulkoisiin ihanteisiin liittyvät runsaat jouluruuat, omatekoiset joulukoristeet ja joulusauna. Pohjoismainen joulupukkiperinne on nuutti- ja kekripukkiperinteiden jatkumoa. Tapa syödä runsaasti jouluaterialla periytyy muinaissuomalaisilta.  Se liittyy erityisesti maatalousvuoden kiertoon sekä valon juhlaan, jota vietettiin talvipäivänseisauksen tienoilla.

Suomalaiseen joulupöytään kuuluvia ruokia ovat muun muassa erilaiset laatikot, yleensä porkkana-, lanttu- ja perunalaatikot sekä erilaiset kalaruoat kuten kylmäsavustettu lohi, graavilohi ja graavisiika. Jouluaattona syödään yleensä riisipuuroa. Jouluna syödään myös joulutorttuja ja piparkakkuja. Lipeäkala ja puuro ovat vanhimpia kansan jouluruokia.

viini ja juusto

Uusi vuosi

Uuden vuoden juhlalla juhlistetaan vuoden vaihtumista. Suomessa on juhlittu uutta vuotta keskitalven aikaan vasta noin 1300-luvulta alkaen ja virallisesti vasta 1500-luvulta alkaen. Uutta vuotta juhlitaan ympäri maailmaa monin tavoin, kuten esimerkiksi ilotulituksilla.

Uuden vuoden alkaessa on tapana muistella menneen vuoden tapahtumia sekä tehdä suunnitelmia alkavaa vuotta varten. Uuteenvuoteen kuuluu ilotulitteiden ampuminen. Uudenvuodenaattona tai -yönä alkavan vuoden tapahtumia ennustetaan hevosenkengän muotoisten uudenvuodentinojen valamisella.

Uudenvuodenyönä monet ravintolat ovat täynnä ja illanviettoon kuuluu tanssi. Monien uudenvuoden viettoon saattaa kuulua myös ooppera, teatteri tai konsertti. Suomalaisen uudenvuoden juhlaruokiin kuuluvat mm. nakit ja perunasalaatti. Herkullinen kotona valmistettu uuden vuoden illallinen on myös yleistynyt. Kun kello lyö kaksitoista, nostetaan maljat ja toivotetaan hyvää uutta vuotta.

Idea: Uuden vuoden juhlan ohjelmanumeroksi sopii myös hauskat viininmaistajaiset juustojen kera.

Loppiainen

Loppiainen on juhlapäivä, joka päättää joulun pyhät. Loppiaista vietetään 6. tammikuuta ja se on yleinen vapaapäivä Suomessa. Loppiainen on todennäköisesti joulua vanhempi kristillinen juhla. Sitä pidetään itämaan tietäjien muistojuhlana, mutta loppiaisena juhlitaan myös Jeesuksen kastetta Jordanjoessa. Useissa eteläisen Euroopan maissa loppiaiseen liittyy enemmän erilaisia perinteitä kuin meillä pohjoismaissa.

Suomessa on tapana kantaa joulukuusi viimeistään ulos loppiaisena, imuroida neulaset ja varastoida joulukoristeet odottamaan seuraavaa vuotta. Osa pitää kuusen ja koristeet Nuutinpäivään 13. tammikuuta asti tai pidempäänkin.

Idea: Vietä retrohenkinen loppiainen vanhan ajan malliin.

Miten sinä vietät loppuvuoden ja vuodenvaihteen juhlia?

Juhlanjärjestäjän ideapankki (Juhlat.fi)


Tuokiokuvia kynttiläpajalta

Opinpuun mehiläisvahakynttilät tulevat Pohjois-Karjalan sydämestä, Portinmäin pajan kotiateljeesta Tuupovaarasta. Kynttilät on perinteisellä tavalla käsin rullannut Portinmäin emäntä Satu Hattunen.

Oheisella videolla tuokiokuvia tunnelmalliselta Portinmäin tilalta ja kynttiläpajalta. (Videon pituus n. 1 min 30 sek)

Käsin rullaus jättää mehiläisvahakynttilän pinnalle erityisen kauniin hunajakennokuvion. Kynttilöitä saa Tuupovaaran Ullakolta käsityöläisten myymälästä sekä Opinpuun verkkokaupasta Holvista

Lue lisää:

Mehiläisvahakynttilä – kaunis ja ekologinen


Mehiläisvahakynttilä – kaunis ja ekologinen

Kynttilät tuovat valollaan tunnelmaa vuodenajasta riippumatta. Pöytäkynttilä tai kruunukynttilä kruunaa juhla-aterian, lyhtykynttilä valaisee pimenevässä illassa. Kynttilöitä voi käyttää vuodenajasta riippumatta mm. sisustuselementteinä. Artikkelissa tutustutaan kynttilöiden erilaisiin valmistusmateriaaleihin ja syvennytään erityisesti mehiläisvahaan kynttilän raaka-aineena. Artikkelin lopusta löytyy ohjeita kynttilöiden hoitoon ja turvalliseen polttamiseen.

Mehiläisvahakynttilä Iltarusko
Mehiläisvahakynttilä Lehtipuu (pilari) sopii upeasti esim. pöytäkoristeisiin.

Onko kynttilöiden laadulla tai raaka-aineella väliä?

Viime vuosina on puhuttu paljon kynttilöiden vaikutuksesta sisäilmaan ja terveyteen. Halpatuontikynttilöiden polttamista verrataan sisätupakointiiin tai dieselin polttamiseen sisätilossa, sillä niissä sydänlanka, värit ja itse kynttilämassa sisältävät usein raskasmetalleja.

Kynttilöiden yleisimmät raaka-aineet ovat steariini ja parafiini. Materiaalin saattaa tunnistaa haistelemalla. Puhtaassa steariinissa on perinteinen ”kynttilän tuoksu”. Hyvälaatuinen parafiinikynttilä ei tuoksu millekään. Huonosti puhdistettu parafiini taas tuoksuu epämiellyttävälle. Laadukas kynttilä palaa tasaisesti, savuttamatta ja loppuun asti.

Parafiini syntyy öljynjalostuksen sivutuotteena, joten se ei ole uusiutuva raaka-aine. Parafiinin palaessa huoneilmaan vapautuu haitallisia hiukkasia ja ainesosia, esimerkiksi nokea, bentseenia, tolueenia ja formaldehydia… Parafiinikynttilät ovatkin pikku hiljaa vähenemässä.

Steariini valmistetaan esimerkiksi teurasjätteeksi jäävästä talista ja kalaöljystä. Kasvisperäistä steariinia tehdään palmuöljystä. Steariini on nykyisin yleisin kynttilämateriaali. Se on edullinen ja raaka-ainetta on helposti saatavissa.

Soijakynttilä sopii myös vegaaneille. Se valmistetaan soijasta, mutta soijan alkuperä ja valmistustapa vaikuttavat paljonkin siihen, onko soijakynttilä lopulta eettisin valinta. Soijakynttilät ovat enimmäkseen astiaan valettuja kynttilöitä, sillä soijavaha sulaa melko alhaisessa lämpötilassa. Soijan lisänä kynttilässä voidaan käyttää muita kynttilämassoja.

Oliiviöljykynttilä on tullut Suomen markkinoille syksyllä 2019. Kynttilöitä voidaan tehdä myös rapsiöljystä ja kookoksesta.

Mehiläisvaha – raaka-aineiden kuningas

WWF:n mukaan maapallon ja sisäilmankin kannalta parhaat kynttilät ovat mehiläisvahasta tai soijasta valmistettuja, sillä kumpikaan ei savua, ei sisällä karsinogeenejä, myrkyllisiä aineita tai allergeeneja ja molemmat ovat lisäksi Maailman luonnonsäätiön (WWF) määritelmän mukaan hiilivapaita.

Mehiläisvahakynttilä Auringonnousu
Mehiläisvahakynttilä Karpaloinen
Mehiläisvahakynttilä Havupuu

Suomessa kynttilät tarkastetaan viranomaisten toimesta. Sekä Suomessa valmistetut kynttilät että tuontikynttilät tarkastetaan vaarallisten aineiden varalta. Joskus tuontikynttilöissä on havaittu vaarallisia pinnoitteita tai väriaineita. Tuontikynttilät tarkastaa aina tullilaboratorio. Kotimaisten kynttilöiden turvallisuutta valvoo Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (TUKES). Tarvittaessa vaarallisia kemikaaleja erittävät kynttilät vedetään pois markkinoilta.

Vihreä Joutsen -ympäristömerkki annetaan vain kynttilöille, joiden raaka-aineista 90 prosenttia on uusiutuvia. Palmuöljyä saa olla, mutta sitä ei saa tuottaa uhanalaisissa metsissä.

Mehiläisvaha on vanhin tunnetuista luonnonvahoista

Mehiläisvahaa tuottavat monet eri mehiläislajit, esimerkiksi tarhamehiläinen (Apis mellifera), Apis indica, Apis florea ja Trigona buyssoni. Kasvien hunaja-ainesosat muuttuvat mehiläisten elimistössä seoksiksi, joita ne erittävät mehiläisvahana pesäkennojensa rakennusaineeksi. Mehiläisvahaa on kahta eri lajiketta eli Cera flavaa, joka on väriltään keltaista tai ruskeaa sekä valkoista tai vaaleankeltaista Cera albaa.

Mehiläisten pesäkennojen päällä oleva kuorimavaha kuoritaan pois ja hunaja lingotaan talteen. Kuorimavaha puhdistetaan ja sitä käytetään esim. kosmetiikassa ja kynttilöiden valmistuksessa ja sitä myös kierrätetään uudestaan mehiläispesiin.

Cera flava valmistetaan sulattamalla mehiläiskennoja kuumalla vedellä ja suodattamalla epäpuhtaudet pois sulasta vahasta. Cera alba valmistetaan valkaisemalla keltaista mehiläisvahaa (Cera flava) kaliumpermanganaatilla, aktiivihiilellä tai auringolla. Mehiläisvaha on seos, joka koostuu vähintään 284 yhdisteestä, joista yli 111 on haihtuvia. Kaikkia mehiläisvahan yhdisteitä ei ole vielä tunnistettu. Mehiläiset tuottavat vahaa vain oman määränsä ja siksi se on raaka-aineena kalliimpaa kuin muut.

Mehiläisvahakynttilät ovat mehiläisvahalevystä käsin valettuja tai rullattuja luonnonmukaisia kynttilöitä. Ne eivät sisällä parafiinia eivätkä steariinia. Kynttilät eivät valu eivätkä savuta palaessaan. Mehiläisvahalla on ilmaa puhdistava vaikutus, eikä siitä leviä huoneilmaan haitallisia aineita.

Mehiläisvahakynttilöiden pintaa ei ole päällystetty kiillokkeella, joka on usein steariinia, vaan ne ovat pinnaltaan luonnollisen mattamaisia. Palaessaan kynttilästä tulee huonetilaan mieto hunajainen tuoksu. Mehiläisvahaa voidaan lämmittää ja käyttää uudelleen.

Hennosti hunajantuoksuisia mehiläisvahakynttilöitä käytettiin ennen ja käytetään edelleen monissa kirkollisissa seremonioissa.

Mehiläisvahakynttilän historiaa

Useimmat varhaiset länsimaiset kulttuurit luottivat pääasiassa eläinrasvasta (talista) valmistettuihin kynttilöihin. Merkittävä parannus tapahtui keskiajalla, kun mehiläisvahakynttilöitä otettiin käyttöön Euroopassa. Toisin kuin eläinperäinen tali, mehiläisvaha paloi puhtaasti tuottamatta savuista liekkiä. Se antoi myös miellyttävän makean tuoksun eikä talin epämiellyttävää, kirpeää hajua. Mehiläisvahakynttilöitä käytettiin laajalti kirkon seremonioissa, mutta koska ne olivat kalliita, vain varakkailla oli varaa polttaa niitä kotona.

Mehiläisvahaa on käytetty esihistoriasta lähtien ensimmäisenä muovina, voiteluaineena ja vedeneristysaineena, metallien ja lasin vahavalussa, puun ja nahan kiillotusaineena, kynttilöiden valmistukseen, kosmetiikan ainesosana ja taiteellisena välineenä encaustic-maalauksessa.

Mehiläisvaha on syötävää, sillä sen myrkyllisyys on yhtä vähäinen kuin kasvivahoilla. Se on hyväksytty elintarvikekäyttöön useimmissa maissa ja Euroopan unionissa E-numerolla E901. Sitä saa käyttää tuoreiden sitrushedelmien, melonien, omenoiden, päärynöiden, persikoiden, ananaksien, banaanien, mangojen, avokadojen ja granaattiomenoiden pintakäsittelyyn sekä makeisten, suklaamakeisten, pähkinöiden, maustettujen suolapalojen, kahvinpapujen ja ravintolisien kiillotukseen.

Mehiläisvaha oli aikanaan ensimmäisten käytettyjen muovien joukossa. Tuhansien vuosien ajan mehiläisvahalla on ollut monenlaisia sovelluksia; sitä on löydetty Egyptin haudoista, haaksirikkoutuneista viikinkilaivoista ja roomalaisista raunioista. Vanhimmat ehjät mehiläisvahakynttilät Alppien pohjoispuolella löydettiin Alamannin hautausmaalta Oberflachtista, Saksasta, 6./7. vuosisadalta jKr.

Mehiläisvahakynttilän hoito

Ennen kynttilän sytyttämistä sydänlanka kannattaa leikata noin 0,5-1 cm:n pituiseksi, jolloin liekki palaa kauniisti.

Mehiläisvahakynttilän voi sammuttaa esimerkiksi kynttiläsaksilla tai kastamalla sen sydänlanka sulaneeseen vahaan, jolloin kynttilän sammuttamisesta ei synny savua. Sydänlangan kastaminen vahaan helpottaa myös kynttilän uudelleen sytyttämistä.

Kynttilän ” halaus” on kynttilänhoitotekniikka, joka sopii erityisesti mehiläisvahapilarikynttilöille, mutta myös kapeammille kynttilöille. Sen tavoitteena on kannustaa liekkiä kuluttamaan kaikki saatavilla oleva vaha jättämättä korkeaa vaippaa sydämen ympärille (tunneloituminen). Kun kynttilä on sammutettu, työnnetään korkeita vahaseiniä varovasti keskelle (kohti sydäntä). Näin varmistetaan, että kaikki kynttilävaha kuluu tasaisesti.

Mehiläisvahan puhdistaminen pinnoilta

Jos mehiläisvahaa on roiskunut esimerkiksi pöydän pinnalle, annetaan vahan jäähtyä ensin kokonaan (pyyhkiminen tai raapiminen ennen sen jäähtymistä voi aiheuttaa tahriintumista). Tämän jälkeen poistetaan kaikki suuret irtovahapalat ja raaputetaan sitten jäljellä oleva vaha varovasti muovikaapimella. Jäljelle jäävä vahajäännös pyyhitään.

Jos vahaa läikkyy kankaalle, asetetaan kangas pakastimeen, kunnes vaha kovettuu ja sen voi hakata pois. Kankaan molemmat puolet voi myös peittää paperipyyhkeellä ja painaa lämpimällä silitysraudalla roiskeen päälle ja toistaa, kunnes vaha on imeytynyt.

Puhtaasta mehiläisvahasta valmistettu kynttilä saattaa kehittää pinnalleen valkoisen ”pinnoitteen”, joka tunnetaan nimellä ”kukinta”. Tämä jauhemainen patinapinnoite on luonnollista, eikä tarkoita, että kynttilä olisi pilalla. Käsintehdyt mehiläisvahakynttilät ovat uniikkeja ja palavat vaihtelevan ajan riippuen niiden yksilöllisestä koosta ja siitä, miten niitä hoidetaan.

Mikä on ihanampaa kuin elävä tuli…

Kynttilät ovat edenneet pitkälle niiden ensimmäisestä käyttötarkoituksestaan. Niitä ei enää käytetä merkittävänä valonlähteenä, mutta niiden suosio ja käyttö kasvavat jatkuvasti. Nykyään kynttilät symboloivat juhlaa, luovat tunnelmaa, romantiikkaa, rauhoittavat ja korostavat kodin sisustusta. Mikään ei voita elävän tulen tuomaa tunnelmaa.

***

Turvallisuusohjeita kynttilöiden polttamiseen

  • Jos kynttilä käryttää ja savuttaa kovasti tai liekki lepattaa paljon, ovat ne merkkejä kynttilän epätäydellisestä eli huonosta palamisesta. Epätäydellinen palaminen tuottaa enemmän hiukkaspäästöjä ilmaan. Tällöin kynttilä kannattaa sammuttaa.
  • Kynttilöistä tuleviin päästöihin vaikuttaa palamisolosuhteiden ja ilmanvaihdon lisäksi myös kynttilän materiaali ja sydänlangan ominaisuudet. Kynttilän sydän ei saa olla liian pitkä. Hyvä pituus on noin 1 cm.
  • Kynttilää ei koskaan saa jättää yksin palamaan huoneeseen, joten poistuttaessa huoneesta kynttilät tulee muistaa aina sammuttaa.
  • Kynttilänjalan tulee olla palamaton ja tukeva. Herkästi syttyvä materiaali kuten verhot ja koristeet tulee poistaa palavan kynttilän läheisyydestä.
  • Kynttilätarjottimien kanssa kannattaa olla varovainen, sillä ne voivat syttyä liekkimereksi, joka on todella vaikea saada sammumaan. Kynttilöiden välin tulee olla vähintään 10 cm.
  • Lapsia ei tule jättää yksin palavien kynttilöiden kanssa, eikä tulitikkuja tai sytyttimiä pidä jättää lasten ulottuvilla. Sama koskee lemmikkieläimiä, jotka voivat yksin leikkiessään kaataa kynttilän.
  • Ulkoroihut eivät ole tarkoitettu sisälle, eikä myöskään katokseen terassille tai parvekkeelle. Niitä voi käyttää vain ulkona paljaan taivaan alla. Ulkona palavia kynttilöitä on myös valvottava, kuten terassilla palavia kynttilöitä. Parveke on kolmanneksi yleisin paikka, mistä tulipalo voi saada alkunsa.
  • Iäkkäälle sukulaiselle on suositeltavaa hankkia lahjaksi turvallinen sähkökynttilä. Iäkkäät ja muistisairaat usein rakastavat kynttilöitä, mutta saattavat unohtaa valvoa niiden palamista.
Mehiläisvahakynttilän hoito
Kokeile tietovisaa!