Onko vuodessa kuukautta, jolloin ei olisi yhtään juhlapyhää tai aihetta juhlaan? Eipä taida olla. Jo heti perään, kun on saatu pidettyä kesän päätösjuhla, Venetsialaiset, koittaa syyskuussa sadonkorjuun aika ja sadonkorjuujuhla, Kekri. Kekrillä on vuosituhansia vanhat juuret eurooppalaisessa maatalouskulttuurissa.
Ennen aikaan kekrijuhlissa jopa aivan mässäiltiin satokauden antimilla, ennustettiin tulevan vuoden tapahtumia ja pidettiin hauskaa. Nykyisin kekriä vietetään usein erilaisten tulijuhlien, lähiruokatapahtumien ja konserttien muodossa.
Kekrin ytimessä on yhteisöllisyys, irtiotto arjesta sekä tietysti herkuttelu uuden sadon antimilla. Kekriä voidaan juhlia syyskuun lopulta aina marraskuun alkuun. Perinteinen suomalainen kekrimenu on koostunut lammas- tai sianpaistista, makkaroista, juureksista ja tuoreesta leivästä. Niiden lisäksi kekriherkkuihin ovat kuuluneet limput, rieskat, juustot, piirakat, talkkuna, keitetyt ja suolatut pavut, kinkku, kala, riista, liha- ja kalakukko, laatikot, kahvi sekä vehnäset, kekripullat, kakku ym.
Kekriä voi juhlia monin tavoin. Mikä estäisi juhlimaan kekriä esimerkiksi retrohenkisissä tunnelmissa ja kaivamaan esille vanhoja ruokareseptejä vuosikymmenten takaa? Retroruokaa – makumuistoja menneiltä vuosikymmeniltä -kirjasta löytyy muutamia edellä mainittuja kekriherkkujakin resepteineen ja tarinoineen.
Viininkorjuu Euroopassa asettuu yleensä syys-lokakuulle.
Syksy on myös viininkorjuun aikaa
Suomessa hiukan harvinaisempaa, ainakin vielä toistaiseksi, on viininsadon talteenotto. Viiniköynnös viihtyy Suomessa melko huonosti ja viljelyä on vain muutamilla tiloilla. Marjaviinien osalta tilanne on toinen. Toimivia tilaviiniyrityksiä on noin 20–30 kpl ja marjaviinien suosio on nousussa. Marjojen korjuu viininvalmistusta varten on samankaltainen prosessi kuin viininkorjuukin. Viininkorjuu Euroopassa asettuu yleensä syys-lokakuulle.
Kaiken kaikkiaan suomalainen viinikulttuuri on nuorta, mutta elinvoimaista. 1990-luvulla tapahtui Suomessa suuri viinikulttuurin muutos. Tuolloin katseet suunnattiin Euroopan viinimaihin ja laajemmallekin. Viinien kulutus moninkertaistui, viiniharrastus lisääntyi ja viinistä tuli ruokaharrastuksen myötä osa ateriahetkeä.
Kynttilöillä voi somistaa ja luoda tunnelmaa lukemattomilla eri tavoilla.
Kynttilöitä parempaa tunnelmantuojaa ei olekaan…
Kynttilät luovat tunnelmaa juhlaan kuin juhlaan, niin myös kekriin. Yhdistele yhteen erilaisia ja erivärisiä kynttilänjalkoja ja kynttilöitä. Luo asetelmia, jotka antavat juhlaan sopivaa tunnelmaa. Ekologiset mehiläisvahakynttilät ovat luonnollinen valinta luonnon suureen juhlaan…
Miten juhlistaa pimenevää syksyä? No, esimerkiksi juhlimalla sadonkorjuuta hyvä ruoan merkeissä. Kekri on perheiden, ystävien ja yhteisöjen juhla. Kekrijuhlissa tärkeintä on nauttia uuden sadon antimista ja lähiruuasta. Tässä artikkelissa kerrotaan lyhyesti kekrin historiasta ja nykypäivästä. Lisäksi artikkelista löytyy ehdotus sadonkorjuumenuksi …
Kun sato on korjattu ja varastoitu, koittaa kekrijuhlan aika.
Kekrijuhla – irtiottoa arjesta
Suomessa kasvukausi on lyhyt. Ennen elettiin omavaraistaloudessa ja oli tärkeää, että maan antimet osattiin säilöä oikein, jotta oli mahdollista selvitä tulevasta talvesta. Kun sato oli korjattu ja varastoitu, karja tuotu laitumilta kotiin ja syysteurastukset tehty, koitti viimein kekri.
Juhlaa kutsuttiin myös nimillä köyri, köyry ja keyri. Juhla juontaa juurensa vuosituhansia vanhasta eurooppalaisesta maatalouskulttuurin perinteestä. Ajallisesti kekriä juhlittiin joustavasti Mikkelinpäivän (29.9.) ja pyhäinpäivän päivän (1.11) välisenä aikana.
Kylissä kukin talo juhlisti kekriä omaan tahtiinsa, kun sadonkorjuu oli saatu päätökseen. Samassa kylässä kekriä voitiin viettää montakin päivää peräkkäin. Myös paikalle sattuneita vieraita sekä vainajia kestittiin oman väen ja palkollisten lisäksi. Kekri oli irtiotto arjesta, johon liittyi myös palkollisten vapaaviikko ja mahdollinen pestipaikan vaihto.
Kekrijuhlissa herkuteltiin ja ylenpalttisella syömisellä pyrittiin takaamaan runsas sato uudelle vuodelle. Kekripöydässä nautittiin lampaanpaistia, juureksia, makkaroita, puuroja ja vellejä sekä tuoretta leipää. Juhliin keitettiin myös viinaa sekä tehtiin olutta. Tulevan viljasadon turvaamiseksi viinaryypyn saattoi ottaa sellainenkin, joka ei muuten juonut.
Kekrijuhlan koristeluun sopivat juureksien ja hedelmien lisäksi värikkäät lehdet ja kukat.
Kekrinä iloiteltiin ja vaalittiin perinteitä
Kekriin kuului kaikenlainen ilonpito. Nuoret leikittelivät pukeutumalla kekripukiksi ja kekrittäriksi. Kekripukki ja kekrittäret kiersivät talosta taloon. Yleensä heitä kestittiinkin runsailla antimilla tai ainakin ryypyllä. Jos ei talo tarjonnut vieraille mitään, saatettiin isäntäväkeä uhata uunin rikkomisella.
Sadonkorjuujuhlan aikana ero tämän ja tuonpuoleisen maailman välillä oli ohut ja kummituksia oli liikkeellä. Esi-isät tulivat tarkastamaan viljelysmaita ja suojelivat viljelyksiä, mikäli heidät pidettiin tyytyväisinä. Vainajia tuli kestitä ja kohdella vieraanvaraisesti.
Kekrinä liikkuvien henkien joukossa saattoi olla myös ns. levottomia vainajia, joiden loitolla pitämiseksi poltettiin tulia. Pyhäinpäivänä vainajien muistaminen kynttilöin pohjaa tähän perinteeseen. Kekriin yhdistyy monenlaisia muitakin perinteitä, mm. irlantilaisten siirtolaisten mukana Amerikkaan kulkeutuneella halloweenilla ja kekrillä on yhteiset juuret.
Kekriin sopii myös kasvisruokapainotteinen tarjoilu
Erilaisia kekrijuhlia ja -tapahtumia järjestetään syksyisin monimuotoisesti ympäri Suomea ja kekrin ympärille on syntynyt myös monia omia paikallisia perinteitä, festivaaleja ja markkinoita. Useissa tapahtumissa kyläläiset ja kaupunkilaiset kokoontuvat kekrinä yhteen nauttimaan syyssadon antimista ja osallistumaan erilaisiin järjestettyihin ohjelmanumeroihin. Monet julkiset kekrijuhlat huipentuvat oljesta tai muusta luonnonmateriaalista tehdyn kekripukin polttamiseen, jonka voi katsoa olevan uusi muoto vanhasta tulien polttamisen perinteestä.
Kekriä voi juhlistaa erityisesti nauttimalla hyvästä ruoasta, mutta myös koristelemalla ympäristöä esimerkiksi kovertamalla perinteisiä naurislyhtyjä tai halloweenista omaksuttuja kurpitsalyhtyjä. Koristeluun sopivat juureksien ja hedelmien lisäksi värikkäät lehdet, havut ja kävyt sekä viljat ja oljet. Ohjelmaan sopii arjesta irrottautuminen ja vaikkapa naamioituminen.
Yhteiset visailut ja kisailut, laulaminen, musiikkiesitykset, arvoitukset ja tarinoiden kertominen sopivat kekrijuhlan viettoon. Nykykekrin viettoon käy hyvin myös tanssiminen. Juhlapuheet ja tietoiskut kekristä ovat hauskoja kekrijuhlan ohjelmanumeroita.
Juhlan tärkein osa on perinteisesti hyvän ruuan valmistaminen. Helppo ja yksinkertainen tapa juhlia kekriä on laittaa pöytä koreaksi, sytyttää muutama kynttilä (kekritulet) ja viettää aikaa läheisten ja ystävien kanssa. Perinteisen tuhdin kekriruoan sijaan sopii myös kevyempi ja kasvispainotteisempi ruokatarjoilu.
Oheinen kekrimenu nojaa perinteiseen lampaasta valmistettuun pääruokaan, jonka lisäkkeinä ovat kauden kasvikset, juurekset ja kirsikkainen pataleipä. Alkupalana ja ruokahalunherättäjänä toimii kylmä karviaismarja-porkkanajuoma. Aterian päättää perinteinen uuniomena vaniljakastikkeen ja marjojen kera. Myöhempää illanviettoa varten voi tarjolle varata esimerkiksi kotimaisia juustoja, leipää ja viiniä.
Karviaismarja-porkkanajuoma ruokailun alkuun on piristävä ruokahalun herättäjä.
Karviaismarja-porkkanajuoma (4:lle)
Ainekset:
2 dl karviaismarjoja
2 dl porkkanamehua
4 dl luonnonjogurttia
1 rkl hunajaa
Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja sekoita tasaiseksi. Kaada pikkulaseihin ja koristele esim. kirsikoilla, vihreillä lehdillä yms. Tarjoa kylmennettynä.
Syksyisessä lammaspadassa on herkullinen liemi, joka maistuu esimerkiksi kirsikkaisen pataleivän kanssa.
Syksyinen lammaspata (4:lle)
Ainekset:
900 g karitsan paistia
2 rkl voita
2 rkl oliiviöljyä
2 sipulia,
4 porkkanaa,
½ lanttua
1 palsternakka
1 tlk paseerattua tomaattia
2 rkl siirappia
2 rkl soijakastiketta
2-4 valkosipulin kynttä
2 rosmariinin oksaa
5 dl liha- tai kasvislientä
(1 dl punaviiniä)
Paloittele liha ja ruskista lihapalat voin ja öljyn sekoituksessa. Mausta suolalla ja pippurilla. Siirrä lihapalat pataan. Lisää pataan paloitellut porkkanat, kuutioitu lanttu, lohkoiksi leikattu sipuli ja palsternakka. Sekoita joukkoon paseerattu tomaatti, soijakastike ja siirappi. Lisää valkosipulin kynnet ja rosmariinin oksat. Kaada päälle lientä (ja punaviiniä) siten, että ainekset peittyvät. Anna padan hautua uunissa (175 astetta) 2 tuntia. Tarkista maku.
Tarjoile keitinperunoiden, herneiden ja tomaattiviipaleiden kera. Padassa on maukas liemi, joka maistuu herkulliselta esim. kirsikkaisen pataleivän kanssa.
Uuniomena vaniljakastikkeen ja marjojen kera on perinteinen suussa sulava jälkiruoka.
Uuniomena, vaniljakastiketta ja marjoja (4:lle)
Ainekset:
4 kotimaista omenaa
öljyä, vettä
2 rkl hunajaa
3-4 dl itse tehtyä tai valmista vaniljakastiketta
4 dl tuoreita tai pakastettuja kauden marjoja (vadelmia, mustaherukoita, lakkoja…)
Voitele paistovuoka öljyllä. Poista omenoista siemenkodat ja laita ne kokonaisina vuokaan. Valuta hunajaa omenoiden päälle. Lorauta vuokaan pieni määrä vettä ja laita vuoka uuniin keskitasolle 225 asteeseen. Paista noin 15-20 minuuttia. Omenoiden tulee pehmentyä, mutta ei hajota.
Ota vuoka uunista ja nosta omenat omille annoslautasilleen. Kaada omenoiden ympärille vaniljakastiketta, koristele marjoilla ja lisää hieman vaniljakastiketta omenoiden päälle.
Talonpoikaiskulttuurisäätiön Kekristä kansanjuhla -hanke on lisännyt kekritietoa sekä edistänyt kekrin juhlintaa ympäri maan. Tavoitteena on uusintaa ja vakiinnuttaa kekrin vietto suomalaisena sadonkorjuun, ruuan, valon ja hauskanpidon juhlananiin maaseudulla kuin kaupungeissa. Uudistuneessa kekrin vietossa ovat edelleen samat ydinteemat: lähiruoka, yhteisöllisyys ja mystiikka.
Opinpuu 